Kovimman NES-huuman aikaan vuonna 1990 suuressa ja kauniissa USA:ssa järjestettiin mittaluokaltaan täysin ennennäkemättömät videopelikisat. Turnauskiertue kattoi koko mantereen – ja synnytti legendan. Tämänkertainen artikkeli käsittelee legendaarisia vuoden 1990 Nintendo World Championships -kisoja.
Tämä on mahtavaa. Suuressa ja ihmeellisessä Amerikassa järjestettiin siis täysin megalomaaninen Nintendo-peliturnaus. Siis kaikkien peliharrastajien märkä uni kävi toteen! Karsintoja pidettiin ensin kolmessakymmenessä kaupungissa ympäri Yhdysvaltoja, minkä jälkeen nörttien kerma kokoontui Hollywoodissa pidettyihin finaaleihin. Sarjoja oli kolme: 11-vuotiaat tai sitä nuoremmat, 12–17-vuotiaat ja 18-vuotiaat tai sitä vanhemmat. Osallistujien piti näyttää kyntensä kolmessa eri pelissä: Super Mario Brosissa, Tetriksessä ja Rad Racerissä.
Peliaikaa oli kuusi minuuttia 21 sekuntia. Pelaajien tarkoituksena oli ensin kerätä Super Mario Brosissa 50 kultakolikkoa mahdollisimman nopeasti. Sen jälkeen tuli kaahata erikseen kisoja varten suunnitellussa Rad Racer -radassa maaliviivalle niin nopeasti kuin pystyi. Jäljellä olevan ajan pelaaja käytti Tetriksessä keräten mahdollisimman paljon pisteitä. Pisteet laskettiin yhteen erityisellä tarkoin suunnitellulla kaavalla, ja pelaajat kehittelivätkin mitä eriskummallisimpia taktiikoita mahdollisimman korkean kokonaispistemäärän saavuttamiseksi.
Kisoja varten valmistettiin 116 pelimoduulia, jotka sisälsivät kisoissa pelatut kolme peliä sekä aikarajoituksen mahdollistavan katkaisimen. Kuten arvata saattaa, näistä pelimoduuleista on tullut etenkin yhdysvaltalaisten NES-keräilijöiden kaikkein eniten himoitsemimpia keräilyharvinaisuuksia. 116:sta kisoja varten valmistetusta moduulista 90 on väriltään perinteisen harmaita, ja ne jaettiin turnauksen finalisteille. Loput 26 ovat väriltään kultaisia, ja tätä kultaista Nintendo World Championships -moduulia pidetään maailman arvokkaimpana ja harvinaisimpana NES-pelinä kautta aikojen – siitä käytetään usein nimeä ”videopelikeräilyn Graalin malja”. Kultaisista moduuleista vain alle puolet on päätynyt keräilijöille, loppujen kohtalosta kukaan ei tiedä. Yleisemmästä harmaasta moduulista maksetaan helposti muutama tuhat dollaria, ja kultaisesta moduulista on tiettävästi maksettu jopa lähes 20 000 dollarin summia. Jos satut näkemään jommankumman, postita se heti minulle.
Seuraava video puhuu kisan tunnelmista paremmin kuin osaisin ikinä sanoilla kertoa. Nyt kun olisi se aikakone…
