Not for the big prizes, not for the money. We’re doing it for the fun – we’re doing it for Mario!

Kovimman NES-huuman aikaan vuonna 1990 suuressa ja kauniissa USA:ssa järjestettiin mittaluokaltaan täysin ennennäkemättömät videopelikisat. Turnauskiertue kattoi koko mantereen – ja synnytti legendan. Tämänkertainen artikkeli käsittelee legendaarisia vuoden 1990 Nintendo World Championships -kisoja.

Tämä on mahtavaa. Suuressa ja ihmeellisessä Amerikassa järjestettiin siis täysin megalomaaninen Nintendo-peliturnaus. Siis kaikkien peliharrastajien märkä uni kävi toteen! Karsintoja pidettiin ensin kolmessakymmenessä kaupungissa ympäri Yhdysvaltoja, minkä jälkeen nörttien kerma kokoontui Hollywoodissa pidettyihin finaaleihin. Sarjoja oli kolme: 11-vuotiaat tai sitä nuoremmat, 12–17-vuotiaat ja 18-vuotiaat tai sitä vanhemmat. Osallistujien piti näyttää kyntensä kolmessa eri pelissä: Super Mario Brosissa, Tetriksessä ja Rad Racerissä.

Peliaikaa oli kuusi minuuttia 21 sekuntia. Pelaajien tarkoituksena oli ensin kerätä Super Mario Brosissa 50 kultakolikkoa mahdollisimman nopeasti. Sen jälkeen tuli kaahata erikseen kisoja varten suunnitellussa Rad Racer -radassa maaliviivalle niin nopeasti kuin pystyi. Jäljellä olevan ajan pelaaja käytti Tetriksessä keräten mahdollisimman paljon pisteitä. Pisteet laskettiin yhteen erityisellä tarkoin suunnitellulla kaavalla, ja pelaajat kehittelivätkin mitä eriskummallisimpia taktiikoita mahdollisimman korkean kokonaispistemäärän saavuttamiseksi.

Kisoja varten valmistettiin 116 pelimoduulia, jotka sisälsivät kisoissa pelatut kolme peliä sekä aikarajoituksen mahdollistavan katkaisimen. Kuten arvata saattaa, näistä pelimoduuleista on tullut etenkin yhdysvaltalaisten NES-keräilijöiden kaikkein eniten himoitsemimpia keräilyharvinaisuuksia. 116:sta kisoja varten valmistetusta moduulista 90 on väriltään perinteisen harmaita, ja ne jaettiin turnauksen finalisteille. Loput 26 ovat väriltään kultaisia, ja tätä kultaista Nintendo World Championships -moduulia pidetään maailman arvokkaimpana ja harvinaisimpana NES-pelinä kautta aikojen – siitä käytetään usein nimeä ”videopelikeräilyn Graalin malja”. Kultaisista moduuleista vain alle puolet on päätynyt keräilijöille, loppujen kohtalosta kukaan ei tiedä. Yleisemmästä harmaasta moduulista maksetaan helposti muutama tuhat dollaria, ja kultaisesta moduulista on tiettävästi maksettu jopa lähes 20 000 dollarin summia. Jos satut näkemään jommankumman, postita se heti minulle.

Seuraava video puhuu kisan tunnelmista paremmin kuin osaisin ikinä sanoilla kertoa. Nyt kun olisi se aikakone…

Maailma keräilijän silmin

NES-keräily, tai vanhojen tietokone- ja konsolipelien keräily ylipäätään, on nykyään kaikenlaisen retroilun tapaan suosittu harrastus. Miksi? Kuka niitä vanhoja romuja jaksaa keräillä? Paljonko ullakolta löytämästäni mint-kuntoisesta Super Mario Brosista ohjeineen ja laatikoineen voi saada rahaa?

Yhdysvalloissa tehtiin helmikuussa kautta aikojen kalleimmat NES-pelikaupat, kun nimettömäksi jäänyt mies myi kellaristaan löytämänsä tehtaan muoveista avaamattoman Stadium Events -urheilupelin reilulla 41 000 Yhdysvaltain dollarilla. Summa vastaa hieman yli 33 000:a euroa. Kyllä, yli kaksikymmentä vuotta vanha videopeli myytiin yli 33 000:lla eurolla. Siis mitä!?

Kun tieto myynnistä kiiri ympäri Amerikan mantereen, asiat muuttuivat. Vanhojen käytettyjen videopelien hinnat lähtivät roimaan nousuun, koska kaikki penkoivat kellarinsa lattiasta kattoon toivoen löytävänsä vanhoja pelejä – niistähän näytti saavan kymmeniä tuhansia dollareita tuosta vain! Yhdysvalloissa yleisillä pihakirppiksillä keräilijät törmäsivät pöyristyttäviin hintahirviöihin, ja joutuivat poistumaan tyhjin käsin. Kirpputoreilla ei kannattanut enää käydä. Jokainen, jolla oli yksikin vanha videopeli, puhumattakaan pelikonsoleista, kuvitteli istuvansa kultakasan päällä.

Vanhojen pelien hintojen nousua on tapahtunut myös Euroopassa, etenkin Pohjois-Euroopassa. Asiallensa vannoutuneimmat suomalaiset NES-keräilijät hyväksyvät kokoelmiinsa vain Suomessa virallisesti julkaistuja eli SCN-koodilla varustettuja NES-pelejä. Suomen lisäksi näitä pelejä löytää lähinnä Ruotsista, ja kaipa niitä Tanskasta ja Norjastakin voi löytää. Skandinavian-painokset peleistä sisältävät englanninkielisen pahvikotelon sekä ohjekirjan, jonka tekstit on käännetty yleensä ruotsiksi, tanskaksi ja suomeksi. Pohjoismaissa julkaistut painokset olivat huomattavasti pienempiä kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa, missä eri pelejä on alun alkujaankin julkaistu enemmän, ja painokset ovat Pohjoismaita isompia. Suomalaisen keräilijän kannaltahan tämä on tietenkin epämiellyttävää, sillä pahvikotelolliset ja ohjekirjalliset – varsinkin hyväkuntoiset – SCN-pelit ovat melko haluttuja, eli suomeksi melko kalliita. Keräilijöiden toiveunet täyttäviä tehtaan muoveissa olevia avaamattomia kappaleita ei näy juuri koskaan (mikä saattaa tietysti johtua siitä, että Euroopassa pelejä ei ennen myyntiä muovitettu läheskään yhtä säännöllisesti kuin Yhdysvalloissa).

Jos hyväksyy kokoelmiinsa muuallakin julkaistuja pelejä, tilanne on tietysti hieman suotuisampi. On nimittäin olemassa paikka nimeltä Internet, josta voi ostaa lähes mitä tahansa, lähes mistä tahansa. Nettihuutokauppa eBay on löytänyt tiensä Yhdysvaltojen lisäksi esimerkiksi Isoon-Britanniaan, Saksaan, Alankomaihin ja Ranskaan. Apajat ovat siis loppujen lopuksi suuret.

Vanhojen klassikkopelien ja -pelisarjojen suuren suosion ovat huomanneet myös nykypelien valmistajat. Monia 80-luvulla debytoineita pelisarjoja tai jopa yksittäisiä NES-pelejä ja -pelihahmoja ollaan herättämässä uudelleen henkiin. NES-peleistä mm. Bionic Commando, Punch Out!!, Kid Icarus, Ninja Gaiden (eurooppalaisittain alun perin Shadow Warriors) ja jopa erikoisempi A Boy And His Blob on kaivettu ylös kirjoituspöydän laatikosta ja päivitetty 2000-luvulle täysin uusien ja nykyaikaisten pelien avulla. Pelit on selvästi suunnattu retroilijoille, ja ne luonnollisesti sisältävät runsaasti viitteitä alkuperäisiin 80-luvun lopulla tai 90-luvun alussa julkaistuihin isoveljiinsä. Puhumattakaan nykykonsoleille tiuhaan ilmestyvistä retro- ja klassikkopelikokoelmista, joilla yritetään tyhjentää kaikkien 70- ja 80-luvun lasten lompakot viimeisistäkin pennosista.

Vastatakseni johdantokappaleessa esittämääni kysymykseen: Vanhojen pelien keräily on erittäin antoisa ja moniulotteinen harrastus, vaikka toisissa se epäilemättä herättää kummastusta. Ja niin, Super Mario Bros. oli – pitkälti siitä syystä, että sitä myytiin pitkään yhdessä NES-konsolin kanssa – vuoteen 2009 saakka, eli yli kahdenkymmenen vuoden ajan, maailman myydyin videopeli. Toki nykysarjoista esim. Call of Duty on yltänyt suurempiin myyntilukuihin osaksi sen takia, että ne julkaistaan monelle eri alustalle samaan aikaan. Sarjan uusinta osaa, vastikään ilmestynyttä Black Opsia on ehditty jopa sanoa kaikkien aikojen myydyimmäksi viihdeartikkeliksi. Ja kyseessä on siis peli! Super Mario Bros. on yhä tänäkin päivänä maailman kaikkien aikojen toiseksi myydyin vain yhdelle alustalle julkaistu peli: sitä on myyty yli 40 miljoonaa kappaletta. Tätä enemmän on myyty ainoastaan Wii Sportsia Nintendon uusimmalle konsolille, Nintendo Wiille. Juuri tämän takia, vaikka vanha ja legendaarinen onkin, ei Super Mario Brosista kovin isoa setelituppoa kannata odottaa saavansa, sillä se löytyy kirjaimellisesti lähes joka kodista. Myös täältä. Minttinä.