Brittiläinen Blaze tarjoaa monenlaisia Sega Mega Drive -konsolin versioita sisäänrakennettuine peleineen ym. houkuttimineen. AtGamesin valmistama ja Blazen Euroopassa myymä uusi Mega Drive -käsikonsoli kuulosti jo niin houkuttelevalta, että päätin tilata ja ottaa selville, mistä oikein on kyse.
Noin 50 euron hinnalla tilaamani laite tuli perille yllättävän nopeasti, ja kädet hioten ryhdyin heti avaamaan pakettia. Paperilla käsikonsoli kuulosti uskomattoman hyvältä – 20 sisäänrakennettua Mega Drive -klassikkopeliä, USB:n kautta ladattava akku, SD-korttipaikka pelivalikoiman laajentamiseen ja TV-liitäntä, joka mahdollistaisi pelaamisen TV:n kautta. Olin jo alkanut suunnitella, mitä pelejä hankin ja siirrän sopivasti käyttämättömänä lojuvalle muistikortilleni. Streets of Raget, Castlevania – New Generation, Contra Hard Corps, Golden Axet, kävin läpi mielessäni.
Hypisteltyäni konetta hetken aikaa totesin, että se on todella pieni ja kevyt. Vähän turhankin pieni ja kevyt. Liitännät olivat paikoillaan, ja napeissa oli kohtalaisen hyvä tuntuma. Käynnistettyäni koneen yksi asia tuli heti selväksi: näyttö on todella hyvä. Kuva on kirkas ja tarkka, ja se saa Mega Driven pelit näyttämään todella hyvältä. Näytössä ei ole minkäänlaisia säätömahdollisuuksia, mutta ei sen asetuksia teekään juuri mieli säätää. Kaiuttimia on vain yksi, mistä pelien äänimaailma kärsii hieman. Kuulokkeilla saa kuitenkin aikaan mukavan stereoäänen.
Käytyäni läpi koneen sisäänrakennettuja pelejä petyin valikoimaan. Mukana on vain pari nimikettä, joita oikeasti jaksaa pelata. Suurin osa peleistä on roskaa kuten Flicky, Crack Down ja Decap Attack. Valikoiman parhaimmistoon kuuluvat taas Sonic & Knuckles, Golden Axe ja Shinobi 3 – Return of the Ninja Master. Laitteen valtti on kuitenkin selvästi korttipaikka, mikä mahdollistaa käytännössä minkä tahansa Genesis/Mega Drive -pelin pelaamisen laitteella.
Laajensin pelivalikoimaa muistikortin avulla ja pelailin pari päivää innoissani, kunnes suostuin myöntämään muutaman valitettavan tosiseikan. Kohtuuttoman iso osa peleistä, joita muistikortille siirsin, ei yksinkertaisesti toimi. Joko rom-tiedostoissani tai laitteen emulaatiossa on sen verran vikaa, että pelit eivät käynnisty. Onneksi monet hyvät pelit kuitenkin toimivat moitteettomasti. Lisäksi fiilikseni laitteen näppäimistä alkoivat laskea. D-pad on sanalla sanottuna huono. En ole koskaan arvostanut pyöreänmallisia d-padeja, joissa täytyy painaa hyvin tarkasti haluamaansa suuntaan. Sama ongelma on vaivannut Segankin valmistamia ohjaimia. Pelejä, joissa ohjaus on tarkkaa, on tämän d-padin kanssa melko hankala ja turhauttava pelata. Lisäksi A-, B- ja C-näppäimet ovat niin lähellä koneen oikeaa reunaa, että käsi tulee väkisinkin kipeäksi puolenkin tunnin pelaamisen jälkeen. Näppäinten asettelu jättää muutenkin parantamisen varaa – allekirjoittaneen makuun näppäimet ovat ikään kuin väärässä suunnassa peräkkäin, ja toisenlainen asettelu olisi huomattavasti kätevämpi.
En ole vielä päässyt kokeilemaan konetta televisioon yhdistettynä oikeanlaisen johdon puutteesta johtuen. Se tuonee pakettiin vielä yhden kiinnostavan lisäelementin, mutta se, mitä todella tarvittaisiin, olisi ulkoisen ohjaimen liitäntämahdollisuus, huono d-pad ja ala-arvoinen näppäinasettelu kun lähes pilaavat koko koneen.
+ Erittäin kirkas ja selkeä näyttö
+ USB:n kautta ladattava akku – ei tarvetta kikkailla paristojen kanssa
+ SD-korttipaikka, joka mahdollistaa pelivalikoiman laajentamisen
+ TV-liitäntämahdollisuus
– Huonoin koskaan kokeilemani d-pad
– A-, B- ja C-näppäinten asettelu ja sijainti liian lähellä reunaa
– Laitteen yleisesti ottaen liian pieni ja heppoinen rakenne
– Hiukan turhan suolainen hinta
